Historia
Vanhimmat tiedot Sundsbergin alueesta ulottuvat 1500-luvulle. Alueen silloiset tilalliset purjehtivat Tallinnaan, joka oli Suomenlahden merkittävin kauppapaikka, myymään puutavaraa ja humalaa. Aluetta halkova Sundet-joki oli tuolloin tärkeä vesiväylä Espoonlahdelta Pikkalanlahdelle, olihan vesi tuolloin nykyistä paljon korkeammalla.
Tultaessa 1700-luvulle, alueen tilat oli yhdistetty Sundsbergin kartanoksi, jota sittemmin isännöivät monet Suomen kulttuurihistoriasta tunnetut suvut, kuten Ramsayt, Lejonhufvudit, Lodet, Bronikowskyt ja Adlercreutzit. Tuohon aikaan kartanossa oli myös tiilitehdas.
Adlercreutzien rakennuttama ja Engelin suunnittelema vanha kartanon päärakennus rakennettiin vuosina 1825-1829. Päivittäinen höyrylaivayhteys Helsinkiin 1800-luvun puolivälistä alkaen toi alueelle kesäisin paljon herrasväkeä. Kartanon maille Sundetin rannalle rakennettiin kuusi kesähuvilaa, joita vuokrattiin kaupunkilaisille. Nämä kesähuvilat toivat alueelle huvilakulttuuria juhlineen ja kuuluisuuksineenkin. Laivalaiturin suurista hyväntekeväisyysjuhlista kirjoitettiin mm. silloisissa Helsingin lehdissä.
Toisen maailmansodan jälkeen Sundsbergin kartano jäi Neuvostoliitolle vuokratun Porkkalan tukikohta-alueen sisäpuolelle ja se koki kovia. Porkkalan palautuksen jälkeen erittäin huonokuntoinen päärakennus purettiin.
Nykyään vanhasta Sundsbergin kartanosta on jäljellä paitsi jalopuita myös vanha ja nyttemmin EKE-Yhtiöiden entisöimä Pehtorin talo ja kivinen talli Kartanonmäellä. Alueella voi vielä aistia vanhan kartanokulttuurin henkeä.
